Pentu tulee kotiin

 Bella

Warmavuoren pennut:

Ovat luovutettaessa:
• Kahdeksan viikon ikäisiä
• Rekisteröityjä
• Eläinlääkärin tarkastamia
• Sirutettuja, madotettuja 2, 5 ja 7 vkon. ikäisinä

 Saavat mukaansa uuteen kotiin:
• Pentuoppaan
• Aloituspakkauksen ruokintaan sekä kirjalliset ruokintaohjeet

Käytämme Suomen Kenneliiton laatimaa kauppasopimusta koiran kaupasta
Ilmoitamme kaikki uudet pennunomistajat kerhon jäseniksi
Opastamme  borderin trimmauksessa uutta pennun omistajaa

YLEISTÄ

Alussa pentu vaatii paljon kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä omistajaltaan. Pentu tarvitsee paljon rakkautta ja johdonmukaista kasvatusta. Nuorena pentu omaksuu uudet asiat parhaiten, totuta pentua heti pienestä pitäen vieraisiin ihmisiin, liikenteeseen, autossa olemiseen, outoihin paikkoihin, alustoihin, yksin olemiseen, hoitotoimenpiteisiin ja toisiin koiriin, (heti kun rokotukset ovat kunnossa).

Mitä enemmän pentu kerää nuorena kokemuksia sitä yhteiskuntakelvollisempi ja helpompi se on vanhempana. Mutta muista, että pentu tarvitsee vielä paljon unta. Leikin varjolla voi pennulle opettaa tottelevaisuuden alkeita. Nenän käyttöä kannattaa myös harjoitella leikkien lomassa. Pienen pennun kanssa voi puuhailla paljon mutta tärkeintähän on se mukava yhdessäolo.

Coconut

ALOITA PENNUN  KOULUTUS KUN PENTU ON KOTIUTUNUT


Saatuasi pentusi kotiin (8vko) voit aloittaa hyvin pian koulutuksen. Koulutus tapahtuu leikin varjolla, palkitsemalla sekä motivoimalla esim. makupaloilla. Älä käytä koulutuksessa pakotuksen omaisia keinoja.
Koirasi nauttiessa koulutustilanteista ja onnistuneista suorituksista, sinun sitä palkiten ja kehuen, on varmaa että koirasi oppii nopeasti opettamiasi asioita.

Pentusi parasta oppimisaikaa on sen ensimmäiset 8-12 viikkoa. Tällöin se on myös herkimmillään, joten älä järjestä sille liian suuria kokemuksia kerralla.
Esim. ”koirasi tultua rauhalliselta maaseudulta tottumattomana liikenteen meluun, älä vie sitä kokemaan uusia asioita ensitöiksesi autoteiden vierustoille aamuruuhkaan aamupissille”.

Koulutus tilanteissa älä vaadi liian vaativia asioita, ettei pentusi koe opetustilanteita/opetettavia asioita negatiivisena. Etene koulutuksessa rauhallisesti vähän kerrallaan, päätä suoritus aina onnistumiseen, vaikka joutuisit auttamaan paljonkin päästäksesi siihen mitä halusit koirasi tekevän. Opettele lukemaan mitä koirasi sinulle viestittää.

Pentusi käyttäytyminen voi muuttua enemmän tai vähemmän 13-16 viikkoisena, se kypsyy itsenäisemmäksi, sukupuoli hormonit lisääntyvät.
6-12kk koirasi tulee fyysisesti sukukypsäksi. 18-22kk saavuttaa koirasi psyykkisen kypsyyden.
Näinä aikoina koirasi käytös saattaa muuttua. Huomioi nämä ajat varsinkin koulutuksessa.

Jos koirasi ei yhtä äkkiä haluakkaan tehdä asioita, joita se on aikaisemmin tykännyt tehdä eikä mikään ulkoinen tekijä ole muuttunut, voi kyseessä todennäköisesti olla jokin kyseisistä kehitysvaiheista.
Vältä tällöin tilanteita joista koirasi ei pidä. Koulutuksessa tee vain niitä asioita joista koirasi pitää, ettei sille jää negatiivisia mielikuvia koulutus/muista tilanteista, sillä koirallasi on muutenkin vaikeaa itsensä kanssa.
Nämä kehitysvaiheet ilmenevät hyvin eritavalla. Toisilla ne menevät hyvinkin huomaamattomasti kuin taas toisille ne ilmenevät hyvinkin voimakkaasti.

Opeta heti pienestä pitäen pentusi totuttaminen kaulapantaan ja kulkemaan taluttimessa. Muista että ensikokemukset näihin pitää olla mahdollisemman miellyttäviä, ettei se koe ulkoilua negatiivisena.
Älä riuhdo taluttimesta pentuasi, pyri pitämään talutin löysällä.

Lyyli

LUOKSETULO                            

Luoksetulon harjoittelu aloitetaan jo kasvattajan luona, mm. kun pentuja viedään ulos. Pieni  8 viikon ikäinen pentu seuraisi myös emoaan pienille retkille ja pysyäkseen vahingoittumattomana sen täytyy olla kuuliainen. Aloita harjoittelu kun pennun huomio on kiinnittynyt muualle kuin itseesi. Tällöin kutsu sitä luoksesi. Kutsumalla ensin pentua nimellä ja pennun huomion kiinnittyessä sinuun, huuda tänne ja juokse pennusta poispäin. Juokse sellaista vauhtia, että pentu tavoittaa sinut helposti. Pennun nimestä tulee huomio merkki ja tänne-sanan pentu yhdistää pois juoksemiseen, jolloin pentu oppii, ettei laumanjohtaja odota tottelematonta pentua.

Lyyli, Hati ja Ida

ISTUMINEN / SEISOMINEN

 Pennun on myös pian opittava istumaan käskystä. Ota käteesi makupala jonka pentu haluaa saada. Vie makupala pennun kirsun eteen ja siirrä hitaasti makupalaa koiran korvien väliä kohden. Pennun kurottaessa makupalaa kohden se yleensä joutuu istumaan. Istuessaan palkitse pentu makupalalla ja kehunnallasi. Ensimmäiset harjoitukset suoritetaan ilman käskyä. Käsky annetaan vasta sitten kun olemme varmoja, että pentu suoriutuu annetusta tehtävästään. Älä koskaan paina pentua takapuolesta tai selästä. Nämä elkeet antavat negatiivisen leiman harjoitukselle. Opeta pentusi myös seisomaan.  Kun pentu makaa, vie makupala pennun kirsun eteen ja astu askel-pari taakse. Pentu nousee ylös, pysäytä oma liikkeesi jolloin pentukin pysähtyy. Palkitse heti makupalalla ja kehuilla. Etene seiso-käskyn kansssa samoin kuin istumaan opetellessa.

MAAHAN MENO

Maahan menon lähtökohta on istuma-asento. Vie makupala koiran kirsun eteen. Siirrä siitä kätesi hitaasti alaspäin kohden koiran etutassujen väliä, ja sieltä maata myöten poispäin koirasta. Koira pyrkii tavoittelemaan makupalaa ensin etutassujen avulla jolloin useimmat koirat liukuvat eteenpäin makuuasentoon. Oikein tehdessään hyvitä ja palkitse se sen himoitsemallaan makupalalla. Älä pakota koiraa makuuasentoon ottamalla etutassuista kiinni ja nykäisemällä tai painamalla sitä selästä, sillä sen se kokee epämukavaksi.

Lyyli ja Ida

SEURAAMINEN

Kehomme liikkeet ja ääni ovat seuraamisharjoituksessa tärkeitä. Pyri pitämään näissä harjoituksissa pentu mieluiten vapaana. Ota käteesi makupala tai esine, jonka pentu haluaa saada. Kulje askeleita suoraan eteenpäin kääntyillen leikkisästi vasemmalle ja oikealle, ja hassuttele niin että harjoittelu on pennun mielestä hauskaa. Pennun kulkiessa parhaillaan vierelläsi anna makupala/esine sille. Tärkeätä on, että ei saa harjoitella niin pitkään että pentu kyllästyy. Seuraamisen täytyy olla erittäin hauskaa.

Muita hauskoja harjoituksia pennulle on makupalan etsintä (koiran hajuaisti on koiran paras aisti), noutaminen, käskystä haukkuminen, hyppy esteiden yli, viestintä, eteen käsky ja niin edelleen.

RUOKINTA


Luovutusikäiset pennut ovat tottuneet syömään 3-4 kertaa päivässä. Pennut ovat syöneet kasvattajan luona  kuivamuonaa, lihaa ja naudan mahaa. Päivittäin pennut saavat myös piimää, kermaviiliä, raejuustoa sekä muutaman tipan kylmäpuristettua rypsiöljyä. Lisäämme ruokaan myös hieman merileväjauhetta. Pennut, jotka syövät kuivamuonaa eivät tarvitse ylimääräisiä vitamiineja. Pentu saa aina  mukaansa ruokintaohjeet sekä pussin jo tuttua korkealaatuista kuivamuonaa jolla pääsee hyvin alkuun uudessa kodissa.


Pennulla on oltava raikasta vettä koko ajan saatavilla.
Pennun ruoka turvotetaan hyvin ennen tarjoilua. Yleensä penturuoka turpoaa aika hitaasti ja suosittelenkin turvottamaan sen jääkaapissa. Yksinkertaisinta on laittaa aina ruokailun jälkeen seuraava satsi turpoaman. Jääkaapissa turvotettuun ruokaan voi lisätä hieman lämmintä vettä.

Ruokintaohje löytyy ruokapussin kyljestä. . Ruuan määrä on oikea silloin, kun pentu pysyy sopusuhtaisena. Se ei saa olla liian laiha eikä liian tanakka. Jos pennun kylkiluut tuntuvat ohuen rasvakerroksen alla, on paino sopiva.
Luovutusikäinen pentu syö  kolme-neljä kertaa päivässä, esim. klo 7, 12, 17 ja 21. Syönnin jälkeen pentu on vietävä ulos tarpeilleen. Puolen vuoden iästä lähtien kaksi kertaa päivässä. Meillä aikuiset koirat saavat aamulla veden seassa lihaa ja hieman kuivamuomaa ja illalla pääateriansa.



HAMPAIDEN VAIHTUMINEN

Pennun ollessa neljän kuukauden ikäinen alkavat sen hampaat vaihtua. Tarkastele pennun hampaita päivittäin. Jos maitohammas ei irtoa vaikka pysyvä hammas on kasvanut jo näkyviin, pyydä eläinlääkäriä poistamaan maitohammas tai ota se itse pois. Pidä huoli varsinkin etukulmahampaista. Paikalleen jääneet maitohampaat voivat aiheuttaa asento- tai puremavirheitä.

Hampaiden vaihtumisen aikana  anna pennulle paljon harmitonta pureskeltavaa; puruluita, kumisia puruleluja, puuta, jne.

Bella

TUNNUSMERKINTÄ

Pennut on tunnusmerkitty sirulla eläinlääkärin tarkastuksen yhteydessä.

MATOKUURIT

Pennut ovat saaneet matokuurin 2:n,5:n, ja 7:n viikon ikäisinä . Pennut on madotettava aina ennen rokotuksia ja ensimmäisen vuoden jälkeen kaksi kertaa vuodessa aina keväällä ja syksyllä.  Matolääkkeitä on hyvä välillä vaihdella. Huomioi, että koiralla saattaa olla matoja vaikkei niitä ulkoisesti huomaisikaan.


ROKOTUKSET

Pentu tulee rokottaa 12 viikon ikäisenä ns. nelosrokotteella (penikkatauti, parvo, tarttuva maksatulehdus ja kennelyskä) Muista madotus viikkoa ennen rokotusta.  Tehosterokotus annetaan siitä kuukauden päästä jolloin pentu saa myös rabies-rokotuksen. Viimeisin tehoste annetaan koiran ollessa vuoden ikäinen, sen jälkeen koira tulee rokottaa kahden vuoden välein. Rokotusmääräykset voivat muuttua epidemioiden esiintyessä.

Rokotukset ovat pakollisia osallistuttaessa koirakentän koulutuksiin, näyttelyihin, kokeisiin tai muihin koiratapahtumiin. KOIRAMME- lehdestä löytää aina vallitsevan rokotusohjelman.

PENNUN KYNNET

Pennun kynnet kasvavat hurjaa vauhtia ja niiden leikkaaminen on hyvä aloittaa heti. Viikoittain kynsien päästä leikataan pieni pala pois kynsisaksilla. Kynnen sisällä on verisuoni jota täytyy varoa, vaaleassa kynnessä suoni näkyy. Pentua on hyvä opettaa olemaan rauhallisesti paikoillaan. Yleensä paikoillaan oleminen on pennulle vaikeampaa kuin kynnen leikkaus. Samalla voi myös korvien putsausta harjoitella. Pentua on alusta asti hyvä harjoittaa vieraiden ihmisten kosketteluun ja hampaiden näyttämiseen, eläinlääkärissä käynti ja  kokeissa ”pallien tarkastus” helpottuu. Pentujen kynsiä on leikattu useaan otteeseen jo ennen luovutusta.


SISÄSIISTEYS

Pentu on jo kasvattajalla opetellut sisäsiisteyden alkeita. Pentua on opetettu tekemään tarpeensa heti ulos. Sisäsiistiksi opettaminen on helppoa ja siihen ei mene pitkää aikaa, mutta vahinkoja sattuu kyllä varmasti. Sisäsiistiksi opettaminen vaatii johdonmukaista ja täsmällistä opetusta. Pentu on AINA ruokailun, heräämisen, leikin loppumisen jälkeen VIETÄVÄ ULOS ja ulkoiltava niin kauan kuin pentu on tehnyt tarpeensa. Ja aina on muistettava pentua kiittää, alkuun mielummin hieman liioitellustikkin. Säännölliset ruokailut ja lepoajat helpottavat oppimista. Vahingon sattuessa koiraa ei kannata rangaista, koska siitä ei ole enää hyötyä, vahinko sattui jo. Syyttää voi vain omaa huolimattomuuttaan.
Tämä jos jokin vaatii pennun omistajalta hyviä hermoja ja pinnaa, mutta mitä enemmän jaksaa nähdä vaivaa, sitä nopeammin pentu tulee sisäsiistiksi. Yleensä pentu oppii kuitenkin aika pian sisäsiistiksi.

Bella

LISÄÄ KOULUTUSVINKKEJÄ

Ensimmäinen ja tärkein asia tottelevaisuuskoulutuksessa on, että pennulla on koulutustilanteessa hauskaa ja nimenomaan ohjaajan kanssa yhdessä. Koiralle täytyy opettaa positiivinen mielleyhtymä koulutuskenttään ja koulutustilanteeseen. Koiralla täytyy olla ohjaajaansa hyvä ja selkeä suhde, jotta koira luottaa ohjaajaansa ja haluaa toimia tämän kanssa. Kun viet pennun ensimmäisiä kertoja kentälle, varmista ettei siitä muodostu pennulle liian pelottavaa tai jännittävää kokemusta. Ensimmäisillä kerroilla olisi hyvä ensin vain leikkiä pennun kanssa kentällä ja tehdä koulutushetkestä mukavaa yhdessäoloa, jolloin pennun ei tarvitse huolehtia mitä ympärillä tapahtuu.


MOTIVAATIO

Bella

Kun koiralle on rakennettu motivaatio tehdä asioita yhdessä ohjaajan kanssa, on se helpompi saada koulutukseen sopivaan viretilaan. Koiran täytyy olla innostunut, mutta ei kiihtynyt, jotta se voi oppia. Oppimistilanteen pitää olla sellainen, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja itsevarmaksi. Koira kestää paremmin vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, jos sillä on vahva motivaatio tehdä.
Harjoitukset on erityisesti alussa pidettävä niin lyhyinä, ettei pentu ehdi kyllästyä ja niin yksinkertaisina, että pennun on mahdollista omaksua opeteltavat asiat. Toisaalta samaakaan ei kannata toistaa liian kauan, ettei koira kyllästy siihen. Nuoren pennun tottelevaisuusharjoitus voi kestää enintään 5 minuuttia kerrallaan, sekin on jo paljon. Liikkeet tulisi pilkkoa pieniin osiin, jotka opetetaan koiralle yksi kerrallaan. Esimerkiksi noudossa on monta eri osaa, joita opetetaan pennulle ensin erikseen: sivulla pysyminen kapulaa heitettäessä, kapulan luo lähteminen, kapulaan tarttuminen, kapulan kantaminen pureskelematta, kapulan tuominen ohjaajalle, kapulan luovuttaminen ohjaajalle, sivulle siirtyminen luovutuksen jälkeen. Ohjaajan tulisi aina miettiä, että mitä on harjoittelemassa, miten ja miksi. Jos et itsekään tiedä, et voi vaatia että koira tietäisi. Esimerkiksi harjoitteletko maahanmenossa nopeutta, oikeaa tekniikkaa vai maassa pysymistä? Mistä asiasta palkkaat koiran? Missä menee hyvän ja huonon suorituksen raja?

OPETTAMINEN

Bellan sisko

 

Kiinnitä huomiota myös omaan toimintaasi opetusvaiheessa. Millä eleillä, äänensävyillä tms. viestit koiralle ja mitä olet sille kertomassa? Kerrotko jotain muuta kuin aioit tai annatko ristiriitaisia viestejä? Koira lukee uskomattoman paljon eleitä, ilmeitä, hajuja ja äänensävyä. Käskysana on vain yksi osa tässä viestimassassa. Sinun pitää siis opettaa pennulle, että toivottu toiminta liittyy kyseiseen käskyyn kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, haju- ja äänimaailmoissa, silloin kun olet itse rento tai jännität, sateella tai auringonpaisteella, aamulla tai illalla, erilaisilla alustoilla, koirien ja ihmisten ympäröimänä tai yksin jne. Pentu ei automaattisesti osaa istua käskystä rautatieaseman hälinässä, vaikka se osaa tehdä sen kotona ruokakuppia odottaessaan. Siksion tärkeää, että käskysana ja äänensävy ovat joka tilanteessa mahdollisimman samanlaisia, jotta se olisi mahdollisimman selkeä koiralle. Aina kun treeneissä muuttuu joku asia tai tulee uusia häiriötekijöitä, treeniä pitäisi helpotta siten, että koira pystyy siitä suoriutumaan. Koiralla pitäisi olla 80-90 prosentin mahdollisuus onnistua. Onnistumiset vahvistavat koiran itseluottamusta, jota koira tarvitsee voidakseen oppia ja pitää koulutusta mielekkäänä.

Bella

Pennulle voi opettaa asioita monella eri tavalla. Erilaisia liikkeitä voi siepata koiran normaalista käyttäytymisestä. Esimerkiksi koiran istuessa, voit sanoa käskyn ja palkata koiran. Vähitellen koira yhdistää käskysanan toimintaan. Palkitsemisessa täytyy kuitenkin olla nopea ja tarkka, jotta pentu ymmärtää mistä asiasta palkkio tuli. Erilaisia liikkeitä voi opettaa myös  vähitellen, muokaten koiran käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Esimerkiksi noutotreenissä ensin palkkio tulee siitä, että koira vilkaisee kapulaan päin. Kun se tarjoaa kyseistä toimintaa aktiivisesti, palkkio tulee vasta sitten kun koira liikkuu kohti kapulaa, sitten vain silloin kun koira koskee kapulaan ja lopulta sitten, kun koira ottaa kapulan suuhunsa. Kolmas tapa opettaa asioita on houkutella pentua esimerkiksi namin tai lelun avulla tekemään haluttu asia. Esimerkiksi maahanmenon voi opettaa pitämällä namia nyrkissä maassa ja kun pentu menee maahan (tähän voi mennä aikaa), nyrkki aukeaa ja pentu saa palkkion. Myös esimerkiksi sivulletuloa voi opettaa namilla koiraa ohjaten. Vähitellen ohjausta jätetään pois, kunnes koira osaa tehdä liikkeen pelkän suullisen käskyn jälkeen. Opetitpa millä tavalla tahansa, täytyy muistaa edetä pennun tahdissa.

PALKKIO

Alma

Mikä sitten on hyvä palkkio? Se riippuu täysin siitä, minkä asian koira missäkin tilanteessa kokee palkitsevaksi ja mikä on käytännössä mahdollista toteuttaa. Usein palkkiona ajatellaan vain nameja ja leluja, mutta mahdollisuuksia on myös muita ja palkkioita kannattaa vaihdella tilanteen mukaan. Palkkio voi olla myös ohjaajan hyväksyntä, (mukavan) liikesuorituksen jatkuminen, lepo tai rauhaan pääseminen, uimaan/ruokakupille/toisen koiran luo pääseminen jne. Palkkaaminenkin on yksi tapa ohjata koiraa. Kun tarvitaan rauhallista ja keskittynyttä suoritusta, kannattaa palkkiona käyttää nameja ja rauhoittavia kehuja (esim. paikallamakuu). Vastaavasti kun tarvitaan intoa ja vauhtia, voi olla parempi palkata koira saalisleikillä (esim. eteenmeno, seuraaminen). Tarpeen mukaan ohjaaja antaa palkkion suoraan itseltään tai jättää sen johonkin paikkaan ja vapauttaa koiran hakemaan palkan sen tehdessä oikein tai heittää palkan johonkin paikkaan. Esimerkiksi seuraamisessa on hyvä palkata läheltä itseään, silloin on tärkeä saada koira suuntautuvan ohjaajaan. Liikkeestä seisomisen taas voi palkata heittämällä lelun koiran taakse, sillä se vahvistaa koiran pysähtyvää liikettä ja sen irtautumista itsestä. Myös omalla käytöksellä on suuri rooli palkkaamistilanteessa. On iso ero, palkkaatko iloisesti hihkuen ja koko vartalolla elehtien vai rauhallisesti ja tyynnyttävästi kehuen. Tärkeintä kuitenkin on, että palkkaa koiran täsmällisesti, nopeasti ja juuri siitä asiasta, mistä sen aikoikin palkata. Palkitseminen on jo auttamattomasti myöhäistä, kun oikeasta suorituksesta on kulunut 5 sekuntia.

Koulutustilanteessa kannattaa huomioida, ettei anna koiran saada palkkioita muualta. Esimerkiksi leikkisälle koiralle on iso palkkio, jos se inahtaa viereiselle koiralle ja viereinen koira ottaa siihen kontaktin. Se saa siis omasta toiminnastaan vahvisteen ja todennäköisemmin toimii samalla tavalla uudestaan. Koira siis ottaa vahvisteita ympäristöstään jatkuvasti, ei vain ohjaajaltaan. Siksi olisikin hyvä aloittaa treenaus mahdollisimman häiriöttömässä tilanteessa, jotta ohjaaja pääsee itse mahdollisimman pitkälle kontrolloimaan koiran saamia vahvisteita. Kannattaa muistaa myös se, että koira oppii koko ajan, myös koulutustilanteiden ulkopuolella. Se lisää sitä toimintaa, minkä on kokenut palkitsevaksi ja vähentää sitä toimintaa, minkä on kokenut epämiellyttäväksi.

AKTIIVINEN KOIRA

Alma ja leikkikaverina  kääpiösnautseri 

Koulutuksen tavoitteena on, että koira haluaa tehdä ja se yrittää aktiivisesti tehdä oikein. Monet perinteiset koulutustavat passivoivat koiraa liikaa, joko siksi, että koiraa ohjataan liikaa eikä sen tarvitse juuri käyttää aivojaan, tai siksi että siltä vaaditaan liian ankarasti asioita, joita se ei vielä osaa. Koiralle pitäisi tarjota sopivan haasteellisia tehtäviä, joista sen on kuitenkin mahdollista selvitä. Ennen kuin vaadit koiralta mitään, mieti tarkkaan, oletko todella opettanut kyseisen asian koiralle niin, että se on voinut sen myös ymmärtää. Koiraa auttaa se, että olet itse sille selkeä. Näytät selvästi sen, kun se tekee oikein, ja sen, kun se tekee väärin (ei tarkoita välttämättä rangaistusta). Mieti jo ennen harjoitusta itsellesi selväksi, että millaiset suoritukset hyväksyt ja mitä et. Silloin on helpompi tehdä nopeita ratkaisuja itse koulutustilanteessa. Koiraa ei saisi milloinkaan rangaista siitä, jos se yrittää tehdä oikein. Palkkaa kuitenkin vain oikeat suoritukset. Jos koira ei osaa tehdä oikein, helpota harjoitusta.

Warmavuoren Akua, Hatia "kouluttamassa" Lyyli, Tarmo ja Ida

Kuvat Marjo Flink



Warmavuoren Pentuopas

Olette valinneet roduksenne Borderterrierin, iloisen, ystävällisen ja reippaan  terrierin.

Jotta kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin alusta alkaen, olemme koonneet hoito-oppaan uusille koiranomistajille käytännön asioista, joita pienen pennun kanssa tulee eteen

Borderterrieri on verraten terve rotu. Luuston kuvaustulokset ovat olleet erinomaisia, pääsääntöisesti A- ja B-asteita, eikä kyynärissä ja polvissa ole juuri havaittu ongelmia.

Borderterrieri on vanha ja varsin alkuperäinen koirarotu, josta on säilynyt dokumentteja aina 1700-luvulta lähtien. Rodun juuret ovat Englannin ja Skotlannin vuoristoseudulla, jossa borderterrieri säilyi varsin muuttumattomana satoja vuosia. Samoilta seuduilta johtaa myös nimi borderterrieri, joka suomennettiin vielä 80-luvulla paljolti rajamaan terrieri, onhan koira kotoisin rajaseuduilta, metsästäjien suurista koiralaumoista.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli karkottava luolakoira. Borderterrieri sananmukaisesti karkotti kettukoirien luolaan ajaman ketun metsästäjien eteen. Borderterrierin ei siis ollut alkujaankaan tarkoitus tappaa eläintä luolaan, vaan karkottaa se metsästäjälle ammuttavaksi.

Borderterrieri uhkasi tuhoutua kokonaan maailmansotien aikana, mutta se saatiin elvytettyä ja on nyt Britanniassa erittäin suosittu ja yleinen koirarotu. Suomeen ensimmäiset yksilöt tuotiin 70-luvulla, Ruotsissa niitä on ollut jonkin verran kauemmin.

Nykyisin borderterrieriä käytetään edelleen keinoluolametsästyksessä, mutta Suomessa on myös muutamia käytännön metsästyskoiria. Sittemmin rodun tarkkoja vaistoja on sovellettu moniin muihinkin metsästyslajeihin, joissa rotu on pärjännyt erinomaisesti. Agilitykoirana borderterrieri on erittäin suosittu.

Ruokinta

Pentu syö luovutusiässä 8-10 viikon ikäisenä vielä 3-4 kertaa päivässä. Annokset jaetaan tasaisesti aamusta iltaan. Ruoka-ajat on hyvä pitää mahdollisimman säännöllisinä ja pyrkiä ruokkimaan koira joka päivä samoihin aikoihin samassa ruokailupaikassa. Vaikkei pentu olisikaan syönyt kuppiaan tyhjäksi ruoka otetaan pois. Ruoan pitäminen esillä koko ajan ei ole suositeltavaa, sillä tällöin koira ei opi syömään ruoka-aikana. Raikasta vettä pidetään saatavilla koko ajan.

Pennun kasvaessa ruokintakertojen määrää vähennetään kolmeen ja noin 8 kk ikäisestä alkaen pennun voi ruokkia kahdesti päivässä. Näin jatketaan läpi koko koiran elämän. Aivan tarkkoja aikoja jolloin ruokintakertoja vähennetään on vaikea sanoa, koska se on yksilöllistä. Kun ruokaa alkaa selvästi jäädä kuppiin, on aika harventaa.

Tähän asti pentu on syönyt pennulle tarkoitettua kuivamuonaa  Purinan Pro Plan Puppy Small Original 2-8 kk, (kana& riisi)  sekä raakaa lihaa (sika+nautajauhelihaa) ja piimää tai kermaviiliä Kun korkealaatuinen kuivamuona on noin puolet koiran ruokavaliosta ei edes kasvavalle pennulle tule  antaa lisävitamiineja eikä kalkkia.

Kuivamuonan annetaan liota noin 15-30 min lämpimässä vedessä kunnes se on pehmennyt.(itse laitamme seuraavan annoksen turpoamaan jääkaappiin edellisen annettuamme)  Pennulle kuivamuona tarjotaan siis aina pehmitettynä. Myöhemmin kun hampaat ovat vaihtuneet voi pennulle tarjota kuivamuonan ilman liotusta kuivana, mutta silloin on huolehdittava siitä, että koiralla on varmasti saatavilla raikasta vettä. Ruoka nimittäin turpoaa vatsassa, ja vaatii nestettä.

Luovutusikäisen pennun kerta-annos on  noin 1/3 dl kuivamuonaa (mittaa kuivana ja turvota) kerralla, lisäksi jauhelihaa 1 ruokalusikallinen ja 1 ruokalusikallinen piimää tai kermaviiliä vaihdellen. Lisää ruokaan  vettä.


Piimän ja kermaviilin voi jättää pois päivittäisistä aterioista parin kolmen viikon kuluessa ja tarjoata niitä silloin tällöin.    Pennun tulee olla pyöreähkö mutta niin, että kylkiluut on tunnettavissa. 

Suolainen ja mausteinen ruoka ei sovi koiralle, huomio tämä makupaloissa / kiitospaloissa.

Maito ei myöskään sovi koira vatsalle koska se ei pysty pilkkomaan maitosokeria, HYLA maitotuotteista valmiiksi hapatetut valmisteet kuten viili, piimä, jogurtti ja raejuusto ovat koiralle terveellisiä ja niitä pentu onkin tottunut saamaan jo kasvattajan luona.

Eli pentu syö sitä mitä sille tarjotaan tai sitten se paastoaa. Kuppi pois ja sama ruoka eteen seuraavalla kerralla. Yksikään pentu ei näänny nälkään ruokakuppinsa ääreen!

Onneksi nirsoilu ei ole ongelma, päin vastoin yleensä Borderit syövät kaikkea ja suurella ruokahalulla!

Pureskeltavaksi pennulle voi antaa esim. kuivattettua leipää,  porkkanaa tai kaupan puruluita.

Uni

Pennun elämästä suurin osa kuluu nukkuessa. Se tarvitsee unta kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Pennulle on annettava lämmin, pehmeä makuupaikka, jossa se saa häiriöttä nukkua aina kun sitä väsyttää. 

Kaikki leikit ja puuhat on ajoitettava pennunaikataulun mukaisesti. Nukkuvaa pentua ei saa herättää!

Nukkumapaikaksi sopii esim pehmeä koiran peti. Punottua koria ei kannata pennulle hankkia, sillä

mikään ei ole niin mukavaa kun pureskella rottinkikoria kun hampaat vaihtuvat ja tikut saattavat aiheuttaa

ongelmia suolistossa.

Jo pienenä pentuna koira on hyvä opettaa olemaan kuljetusboksissa. Monet koirat nukkuvat myös mielellään boksissa! Koiran matkustaessa tämä on koiralle ehdottomasti kaikkein turvalisin vaihtoehto ja  melkein välttämätön myös jos aikoo osallistua koiransa kanssa näyttelyihin tai kokeisiin.  Toki myös koirille tarkoitetut turvavyöt ovat autissa kätevät.

Yleensä pennut  kokevat boksin luolamaisen tuvallisena paikkana ja hakeutuvat niihin mielellään. Koiran kokiessa boksin turvallisena ja tuttuna paikkana, on sen helppo rentoutua siinä myös vieraissa paikoissa ja matkustettaessa sekä näyttelyissä/kokeissa.

Siisteyskasvatus

Pennun sisäsiistiksi opettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Se onnistuu sitä nopeammin mitä enemmän pennun

kanssa voi viettää aikaa sen sopeutuessa uuteen kotinsa. Pentu kannattaa viedä ulos aina kun se herää tai on syönyt. Oikeaan paikkaan tehdyt asiat palkitaan ruhtinaallisilla kehuilla, taputuksilla ja jopa makupaloilla.

Sisätiloissa huoneissa joissa pentu saa oleskella kannattaa pitää sanomalehti levitettynä lattialle. Pennut ovat tottuneet tekemään asiansa sanomalehdelle, joten se hakeutuu sanomalehdelle myös uudessa kodissaan.      Taas kehuja ja palkkioita kun asiat tehdään sanomalehdelle. Lehteä voi pikkuhiljaa siirtää lähemmäs ulko-ovea, tällöin on helppo havaita milloin pentu pyrkii kohti lehteä ja viedä se ulos. Pentu on totutettu kasvattajan luona tekemään tarpeensa myös ulos.

Pentua oppii myös `lukeman`, sen käytös paljastaa milloin on hätä. Jo tapahtuneesta vahingosta ei pentua

voi rankaista. Se ei tiedä mistä sitä rankaistaan ja menee vain hämilleen, jos sitä myöhemmin nuhdellaan väärään paikkaaan tehdystä lammikosta tai kasasta. Kuonon painamisesta pissalätäkköön tai kakkakasaan ei ole mitään hyötyä. Torut `rysän päältä`, koiran juuri tehdessä asioitan väärään paikkaan ovat paikallaan, mutta nopein tie oppimiseen on runsas kehuminen koiran onnistuessa tekemään asiat oikeaan paikkaan.

Tapakasvatus

Pieni pentu muistuttaa monasta ulkonäöltään lelukoiraa. Tämä saattaa johtaa siihen, että antaa pennulle oikeuksia, joita ei aikuiselle koiralleen aio suoda. Esimerkiksi jos et halua, että koira kuraisen lenkin jälkeen hyppää sohvalle, ei sitä voi sallia pennullekaan. Koira ei ymmärrä miksi toinen tilanne eroaa toisesta, se toimii selvien sääntöjen mukaan. Asia on joko sallittu tai kielletty.

Alusta alkaen on oltava päättäväinen ja johdonmukainen kasvattaessaan koiraa talon tavoille. Jokainen ratkaisee tietenkin itse, mikä on koiralle sallittua uudessa kodissa, mutta tietyt perussäännöt on jokaisella koiralla oltava, jotta siitä kasvaa yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen.

Koira on laumaeläin ja kun se muuttaa uuteen kotiin perheestä tulee sen uusi lauma. Tässä laumassa koiran paikka arvojärjestyksessä on koko sen elämän ajan alimmalla sijalla kaikkiin perheenjäsenin nähden. Kaikista 

isotteluyrityksistä rangaistaan niin, että koira varmasti ymmärtää tehneensä väärin. Muuten se saattaa yrittää joskus myöhemmin toisessa tilanteessa uudelleen. Ihmisen johtaja-aseman on oltava voimassa kaikissa arkipäivän tilanteissa, murinaa ja irvistelyä ei sallita milloinkaan. Koulutus tähän aloitetaan pienestä pitäen, pentua käsitellään mahdollisimman paljon, kammataan, katsotaan hampaita, kynnet leikataan ja pentua pidetään aloillaan ihan muutenkin vain.

Käsittelytilanteet viedään loppuun asti johtajan ottein. Kun leikataan kynnet, leikataan loppuun asti vastustelusta huolimatta.

Jos pennun leikki käy liian rajuksi, se puree tai repii vaatteita on se hyvä rauhoittaa kääntämällä se selälleen ja

pitämällä siinä kunnes se on rauhoittunut. Tämä asento on koiralle alistusasento, ja emä opettaa pennuille tapoja kääntämällä ne selälleen ja murisemalla niille jos ne riehuvat ja repivät liikaa. Selälleen käännetty pentu protestoi kiljumalla ja rimpuilemalla, mutta on tärkeää, ettei se silloin saa tahtoaan lävitse. Se pidetään aloillaan kunnes se on rauhoittunut. Jos tilanne jätetään kesken, pentu keksii heti mitä tehdä kun asiat eivät mene sille mieluisalla tavalla ja seuraavalla kerralla se vaan kiljuu ja rimpuilee kahta kovemmin.

Kielto, toruminen ja rangaistus pitää tapahtua sillä hetkellä kun koira tekee jotakin kiellettyä ja kehuminen ja palkkio kun koira toimii oikein, ovat nopein tapa saada koira oppimaan talon tavoille. Päättäväinen ja johdonmukainen kasvatus läpi pentuiän aina aikuisuutteen asti takaa sinulle että saat Borderistasi juuri sellaisen

iloisen ja reippaan terrierin kun ne parhaimmillaan ovat.

Turkinhoito, kynnet,

hampat, korvat jne.

Trimmattavana rotuna Borderterrieri ei vaadi suurta päivittäistä panosta turkinhoitoon. Turkki trimmataan nyppimällä  3- 4 kertaa vuodessa (jos koiraa käytetään näyttelyssä trimmaus tehdään 1-2 kk välein). Väliaikoina riittää turkin kampaaminen ja kurakelillä lenkin jälkeen tassujen huuhtelu. Näin hoidettuna koira ei tiputa karvoja juuri ollenkaan ja trimmausajankohdan huomaa olevan käsillä kun kotona on normaalia enemmän karvoja. Hoitovälineiksi riittää kynsisakset, tassusakset, ohennussakset ja kampa.

Pennun turkissa ei aluksi ole paljonkaan `hoitamista`, mutta siitä kannattaa nyppiä sohottavia karvoja silloin tällöin. Näin pentu tottuu turkin käsittelyyn alusta asti ja jatkossa trimmauskin on helpompaa.

Kaikkia hoitotoimenpiteitä varten pentu kannattaa nostaa pöydälle jossa on liukumaton alusta ( esimerkiksi auton kumimatto on oikein hyvä). Näin se tottuu tietynlaisiin toimiin ja hoitotoimenpiteet on helpompi tehdä myöhemmin. Jatkossa eläinlääkärissä käynti  ja mahdolliset näyttelyt eivät tuota ongelmia pöytäkäsittelyn osalta.

Trimmausasioissa voitte aina kääntyä kasvattajan puoleen. Opastamme mielellämme trimmauksessa, sekä neuvomme lähellä asuvan asiantuntevan trimmaajan.

Kynnet leikataan säännöllisesti, pentuiässä noin kerran viikossa. Aikuiselta koiralta kerran kahdessa viikossa. Kynsien kasvunopeus on sekin kuitenkin yksilöllistä. Toisten kynnet kasvavat nopeammin ja myös vuodenaika vaikuttaa kynsien kulumiseen. Kynsien hoitoon kannattaa paneutua alusta asti säännöllisesti, näin vältytään myöhemmiltä ongelmilta. Kynnen sisällä kulkee ydin, jossa on verisuoni ja hermo. Tämä ydin kasvaa kynnen mukana ja jos kynnet pääsevät ylipitkiksi, myös ydin venyy ja sen jälkeen on hankalaa saada takaisin haluttu kynnenpituus. Kerrallaan kynnestä katkaistaan vain kärki ja kun tämä tehdään säännöllisesti ydin ei pääse kasvamaan. Ylipitkät kynnet ovat arat vaurioille, tarttuvat kiinni ja saattavat repeytyä koiran liikkuessa mastossa ja pakottavat tassun väärään asentoon.

Pennun hampaat alkavat vaihtua noin neljän kuukauden iässä. Erityistä huomiota tässä vaiheessa vaatii kulmahampaiden irtoaminen. Liian pitkään paikoillaan olleet kulmahampaat aiheuttavat joskus purentavirheitä. Jos pysyvät kulmahampaat ovat kasvaneet reilusti näkyviin, ja maitohampaat vieressä eivät osoita irtoamisen merkkejä, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Pennulta poistetaan tällöin sitkeässä olevat kulmurit kevyessä rauhoituksessa.

Ulkoilu ja taluttimeen totutus

Pienen pennun kanssa  lenkkelyä on rajoitettava ennen kuin sen rokotussuoja on kunnossa. Pihalla on

tietenkin käytävä ja pieniä lenkkejä voi tehdä kun sää sallii. Vältä ennen rokotussuojan voimaantuloa ehdottomasti koirapuistoja ja paikkoja jossa on paljon  koiria.

Kasvuiässä olevan pennun kanssa kaikki ulkoilu ja liikunta tapahtuu sen omilla ehdoilla. Niin kauan kun se jaksaa liikkua ulkoilua voi jatkaa. Heti kun pentu vaikuttaa väsyneeltä tai palelee on syytä palata kotiin.

Vaikkei varsinaisia kävelylenkkejä voikaan ihan alkuvaiheessa tehdä, voi pentua jo alusta asti totutella kävelemään taluttimessa.

Taluttimeksi pennulle sopii parhaiten ns. näyttelytalutin kaulain ja remmi ovat kiinni toisissaan ja kaulain on säädettävä.Tällainen kaulain on kevyt ja huomaamaton ja kasvavalle pennulle kätevästi säädettävä, (myös kevyt kanngastalutin on hyvä alkuun) 

Aikuiselle koiralle käytämme itse erillistä talutinta ja puolikiristävää kaulainta. Koemme sen sekä käteväksi
(kaulain sujautetaan pään läpi ilman aikaa vieviä solkia) että turkille ystävälliseksi. Koiralle joka on kova vetämän voi käytää kiristyskaulainta koulutusvaiheessa. Jos haluaa hankkia perinteisen kaulapannan, sitä ei saa pitää koiran kaulassa jatkuvasti. Se tuhoaa turkin ja kerää tehokkaasti likaa ja kosteutta kaulaa hautomaan.

Emme suosittele hankittavaksi mikään ikäiselle koiralle ns. kela-talutinta (Flexi). Koira oppii tällaisessa taluttimessa päättömäksi poukkoilijaksi ja on liikenteessä hengenvaarallinen sekä itselleen että muille tiellä liikkujille. Kun koiralle haluaa antaa liikkumavapautta, on parempi opettaa se olemaan irti turvallisilla alueilla (metsät, pellot ,kentät..)ja reilusti kytkettynä kun siihen on tarvis.

Koira oppii nimensä kun sitä käytetään aina sitä puhuteltaessa ja luoksetuloa harjoiteltaessa se kannattaa aina palkita ruhtinaallisesti makupaloin ja kehuin. Näin se oppii yhdistämään luoksetulon aina johonkin mieluiseen. Irtioloa kannattaa harjoitella jo pienestä pennusta alkaen, sillä ei ole vielä kovin suurta itseluottamusta ja sen vuoksi se harvoin poistuu kovinkaan pitkälle luotasi. Näin se on jo oppinut alkeet siihen mennessä kun rohkeus riittäisi huidella pitkin metsiä yksikseen.

Sosiaalinen kasvatus

Heti kun pentu on rokotettu sitä kannattaa ehdottomasti kuljettaa mitä erilaisimmissa paikoissa. Samalla tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja jos mahdollista erilaisiin koiriin. Pennun kehitykselle on hyvä että se huomaa, ettei se ole ainoa koira tässä maailmassa, saa leikkiä lajitovereiden kanssa ja joutuu ehkä alistetuksikin. Näin se oppii koirien kieltä. Täytyy kuitenkin varmistua siitä, että vieraat koirat ovat terveluonteisia.

Rokotus ja madotus

Pentu rokotetaan ensimmäisen kerran sen ollessa 12 viikon ikäinen Kaksi viikkoa ennen rokotusta koiralle annetaan matokuuri. Tällöin se saa kolmoisrokotteen, penikkatautia parvovirusta(varallinen ripuli) ja koirien

tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Rokotus uusitaan kuukauden kuluttua. Tällä toisella rokotuskerralla se saa myös rabies eli raivotautirokotteen..

Näiden kahden rokotuskerran jälkeen pentu saa tavata vieraita koiria. Seuraavan kerran rokotukset uusitaan vuoden kuluttua viimeisimmästä rokotuskerrasta ja siitä eteenpäin kahden vuoden välein. Muista aina matokuuri  viikkoa ennen rokotusta. 

Koiralle on myös annettava säännöllisesti matokuuri sisäloisten varalta. Matolääkkeen saa apteekista ilman

reseptiä (esim. Axilur, Flubenol). Pakkauksessa on annosteluohjeet Pentu on madotettu kolme kertaakasvattajan luona. Viikkoa ennen ensimmäistä rokotusta on annettava matolääkitys ja sen jälkeen kaksi kertaa vuodessa ja tarvittaessa ehkä, useammin jos koira syö pyydystämiään pikkujyrsijöitä.

Harrastustoiminta

Borderterrieri on aina valmis pikku partiolainen, joka kulkee mielellään omistajansa mukana, mihin tahansa tämä meneekään. Borderista saakin helpon ja miellyttävän kaverin niin maalle, vesille kuin vaikkapa lentokoneeseen. Avoin, reipas ja fiksu koira sopeutuu monenlaisiin tilanteisiin.

Borderterriereissä on kapasiteettia moneen menoon jos omistajalla riittää aikaa ja energiaa koiran kanssa puuhasteluun, Borderterrieri on etupäässä  metsästyskoira,  agility ja tottelevaisuus onnistuvat loistavasti, sillä Borderit ovat erittäin oppivaisia ja aktiivisia.

Borderterrieri on luonteeltaan ensisijaisesti rohkea,älykäs ja reipas, valpas pieni koira, joka ilmaisee tunteitaan ja mielialojaan korvillaan ja hännällään, mutta myös mitä erilaisimmilla äänillä. Rotu on säilyttänyt vanhat, alkuperäiset käyttöominaisuudet ja onkin tarvittaessa, esim. ketun kohdatessaan hyvinkin tulinen ja terävä. Borderterrieriä käytetään luolametsästyksessä, verijäljellä ja jopa vesiriistan noudossa.

Koiranäyttelyihin toivoisimme kasvattiemme osallistuvan, mikäli koiralla on edellytyksiä siihen. Olemme tietenkin valmiita auttamaan trimmauksessa ja sekä  esittämisessäkin jos kehään meno tuntuu  vieraalta.

Kasvattajana on mukava saada työnsä tuloksia myös muiden nähtäville, ja lisäksi näyttelyt ovat tärkeä osa jalostustyötä.

Tässä jotain siitä mitä eteenne ehkä tulee uuden perheenjäsenen kanssa. Mikään koira ei kuitenkaan mahdu yhteen muottiin ja ongelmia voi tulla aina. Autamme mielellämme niiden ratkaisemisessa. Ja olemmehan yhteydessä silloinkin kun kaikki on hyvin,  sillä hyviä uutisia on aina mukava kuulla.

Lämpimästi Onnea uudesta perheenjäsenestä !

Marjo Flink ja Harri Mattila

Warmavuoren kennel

Haukijärventie 223

19910 Tammijärvi
050-4009282
050-3062183

www. warmavuoren@blogspot.com